maanantai 20. marraskuuta 2017

100 v Suomea juhlimassa Dublinissa


Dublinin suomalaiset järjestivät lauantaina oikein mukavat juhlat 100 vuotta täyttävän Suomen kunniaksi.Tyttöjen kanssa päätettiin jo hyvissä ajoin, että sinne mennään ja ollaan yötä. Päivällä oli Temple Barin alueella aiheeseen liittyviä luentoja ja keskusteluja. Satuimme paikalle, kun siellä esitelmöitiin Dublin ja Helsingin kaupunkisuunnittelusta. Jouduimme kuitenkin lähtemään aika pian takaisin hotellille, sillä herätys oli ollut aivan liian aikaisin, ja iltajuhlaa varten oli tarkoitus ottaa vielä kauneusunet. No, uni ei tullut, mutta saipa ainakin vähän aikaa levätä. 

Harvoin sitä käy juhlissa, joihin laittaudutaan oikein kunnolla. Mitäpä sitä ei isänmaansa eteen tekisi, joten sovituskopissa tuli vietettyä edellisenä lauantaina ihan tarpeeksi aikaa. Suurin hotellihuone muuttui kampaamo-meikkibaari-kynsihuoltolaksi, kun suomirouvat valmistuivat juhliin. Ja kuten kuvista näette, niin eikö ollakkin vaan upeita naisia, koko porukka?

Sitten korkkarit jalkoihin ja takseihin, ja kohti juhlapaikaa. Kaikki liput oli myyty, ja paikalla oli tietääkseni 170 henkilöä. Ohjelmassa oli lyhyitä puheita ja Suomen suurlähettiläs, Jaana Tecenberg, välitti terveiset Irlannin ystävältä ja Suomen ulkoministeriltä Timo Soinilta (!). 

Nostimme maljan 100-vuotialle ja lauloimme tietysti Maamme-laulun. Juhlijat edustivat montaa eri sukupolvea. Oli niitä jotka ovat asuneet täällä jo kymmeniä ja taas kymmeniä vuosia, ja niitä jotka olivat tänne tulleet vastikään joko au-paireiksi tai töihin. Sekä tietysti kaikea siltä väliltä. Irlannin ainut suomalaisjulkkis Dr. Evakin oli paikalla. 

Kun virallinen puoli oli ohi, oli musiikin aika. Ensin elävää musiikkia ja päivälllisen jälkeen DJ alkoi soittamaan suomalaista musiikkia, laidasta laitaan. Laulettiin ja tanssittiin yhteen asti aamulla ja hauskaa oli. Energisimmät lähtivät vielä Dublinin yöhön ja me uniset takaisin hotelliin. 

Jos joku juhlien järjestämisessä mukana olleista lukee tätä postausta, niin kiitos ja kummarrus teille. Suomi sai arvoisensa juhlan, ja me mukavan illan, jota muistellaan vielä pitkään.

Ja kun juhlinnan makuun on päässyt, jatketaan Suomen juhlimista vielä uudestaan kahden viikon kuluttua. Voisikohan sitä mennä sinne samalla puvulla, miettii täällä väsynyt hän?










perjantai 17. marraskuuta 2017

Vauvan varpaita lämmittämään

Meillä töissä syntyy työkavereiden perheisiin vauvoja monta vuodessa. Lähetän aina perheeseen työpaikan kukat, mutta nyt päätin kukkien lisäksi myös tehdä pienet lahjat ihan vain minulta. Nämä isät ja heidän vaimonsa kun ovat tulleet kovin tutuiksi vuosien varrella. 

Pienten sukkien neulominen on kyllä sellaista näpertämistä, mutta kun ensimmäinen tossu on valmis, sujuivat seuraavat jo nopeasti. Ohje löytyy täältä.

Sitten vielä tein pienet kortit ja ruusukkeen pakettiin kreppipaperista. Tossusta olen jo siirtynyt sukkiin ja menossa on toinen pari. Kantapään kavennukset eivät tahtoneet sujua, joten niitä purettiin monta kertaa. Nyt sekin jo sujuu nopeammin. Onneksi netistä löytyy hyviä ohjeita, joissa rautalangasta väännetään, miten kantapää kapenee! Tabletti on tiukasti vierssä, kun kieli keskellä suuta kaventelen kantapäitä.

Viikonloppuna en blogiin ehdi, mutta palataan asiaan ja siihen, miksi en ehdi, ensi viikolla. 

Mukavaa viikonloppua teille kaikille!








torstai 16. marraskuuta 2017

Hemmottelua ja sauna-asiaa

Mistähän se johtuu, että itsensä hemmotteleminen on välillä niin vaikeaa? Siis, vaikka ei ole edes mistään suurista summista kysymys. Onneksi aikaa on omiin juttuihin ihan tarpeeksi, eikä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, vaikka häipyisikin vaikkapa kaupungille tuntikausiksi. Silloin kun omaa aikaa olisi kipeimmin tarvinnut, ei sitä juurikaan irronnut. Ehkä se selittää, miksi nyt nautin täysin rinnoin tästä elämänvaiheesta.

Kotoiluhemmottelu on lähestulkoon ilmaista, joten siitä en tunne koskaan huonoa omaatuntoa. En vaikka pyykkikori pursuilisi ja keittön lattia suorastaan huutaisi moppausta. Hemmottelen itseäni tekemällä käsitöitä ja lukemalla vaikkapa sisustuslehtiä. NetFlixiltä löytyy aina jotain katsottavaa, ja äänikirjojakin kuuntelen ahkerasti. Hemmotteluksi lasken myös takkatulen ja kynttilät. Unohtamatta perjantaikukkapuskaa, jonka ostan matkalla töistä kotiin. Se on sellainen kiitos itselle, että taas sait viikon pakettiin!

Materiaalihemmottelu on kohdallani aika satunnaista, mutta turha sitä on kieltää, että enkö jostakin uudesta hankinnasta nauttisi. Olipa se sitten lentokentältä ostettu hajuvesipullo tai vaatekappale, jota ilmankin tulisin ihan hyvin toimeen. Jos viimeinen penni olisi menossa ja postiluukusta pukkaisi karhukirjeitä, niin silloin tuosta hajuvesipullosta pitäisikin kantaa huonoa omaatuntoa. Muussa tapauksessa ei. Siitä nimittäin riittää iloa ja tuoksua pitkäksi aikaa ja onhan sitä ihan mukava katsoakkin.

Teen aina päätöksiä, että alan käymään kerran kuukaudessa kauneushoitolassa. Eipä tule sitäkään tehtyä, vaikka niitä on täällä joka kadunkulmassa. Kampaajalla käynti on minulle hemmottelua, sillä siellä on kaikki uudet naistenlehdet. Tämä nykyinen kampaajani on oikein mukava, eikä höpötä taukoamatta. Edellinen oli aivan liian utelias ja puhelias, vaikkakin hyvä työssään. 

Taitaa olla ikään liittyvä oivallus, että koko ajan ei tarvitse olla menossa tai sosiaalinen. Hyvä perjantai-ilta on naapurin kanssa juttelua teekuppi kourassa. Olen asunut liian kauan Suomesta pois, että kaipaisin enää saunaa. Jos meillä kuitenkin sellainen luksus olisi, niin kävisin lauantai-iltana saunassa, pistäisi takaan tulen ja lötköttelisin sohvalla. Eihän sitä nyt sauna jälkeen halua lähteä yhtään mihinkään!Sauna luultavasti tekisi minusta lopullisesti kotihiiren, eli ehkä näin on parempi.

Uimahallien yhteydessä täällä on usein sauna, mutta ne ovat sellaisia ylikuumia, kuivia koppeja, josta on saatettu ottaa vesikiulu pois. Koska vesi ja sähkö eivät sovi yhteen... Näin minulle on asia selitetty! Itse hoidan tämän asian, silloin harvoin kun saunassa käyn niin, että vien vesipullon mukanani ja heitän siitä vettä kiukaalle.

Joillakin suomalaisilla on täällä saunat, mutta itse en ole sitä koskaan halunnut. Mies kyllä kerran sanoi, että jos joskus vielä muutetaan niin rakennetaan uuteen kotiin sitten myös sauna. Muutamme varmasti joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta saunaa tuskin rakennamme.

Kertokaapas te, miten hemmottelette itseänne?

Tämä ihana kukkakauppa ei valitettavasti ole työmatkani varrella. Perjantaikukkapuska löytyy ihan vain ruokakaupasta.






maanantai 13. marraskuuta 2017

Energiaa merestä

Blogissa on ollut hiljaista. Vai pitäisikö sanoa blogeissa? Englanninkielisestä blogimaailmasta en tahdo saada otetta ollenkaan. Piirit ovat suuret, ja sekaan on lähestulkoon mahdotonta kiilautua. En jaksa sellaista itsensä tuputtamista ja lukijoiden kalastamista. Pitäisi olla esillä ja pyöriä toisten blogeissa vain ja ainoastan siksi, että saisi näkyvyyttä. No thanks. Luulenpa, että pistän pillit pussiin siltä osin tässä lähiaikona. Toinen vaihtoehto olisi pitää blogi ja vaihtaa kieltä. Olisiko hyggeblogille tilaa suomeksi? Mitä mieltä olette?

Edelliseen postaukseen tuli todella paljon kommentteja. Kiitos niistä teille. Asia on ajankohtainen niin monessa perheessä, enkä todellakaan ole ainut joka näiden asioiden kanssa on joutunut painimaan. Nyt on kaikki kuitenkin hyvin, ja minulla yksi suuri huoli vähemmän. Eletään päivä kerraallaan ja ollaan kiitollisia juuri nyt, tästä hetkestä. Tulevaisuutta en ala nyt murehtimaan.

Olin viime viikon jotenkin täysin voimaton, mutta nyt tuntuu, että energiaa on taas enemmän. Viikko tuo mukanaan paljon mukavia asioita, ja toivon mukaan muutama muukin umpisolmu viikon aikana aukeaa. Minunhan elämässä ei koskaan mene niin, että on vain yksi iso ja kuluttava ongelma. Ei, niitä on aina kerralla monta, erikokoista ja näköistä. Sitten vähitellen ne solmut aina aukeavat ja yhtäkkiä huomaakin, että kaikki onkin taas kunnossa. Niin se pelaa, kuten pojista vanhempi pienenä sanoi suomeksi!

Viikonloppuna potkaisin itseni lenkille ja vieläpä kahdesti. Onneksi eilen oli pipo ja hanskat mukana, sillä mereltä tuuli kylmästi. Nautin suunnattomasti siitä, että nykyisin voimme miehen kanssa käydä rauhassa kahdestaan kävelyllä. Eilenkin jatkoimme vielä mukavaan pubiin lounalle. Eikä ollut kiire mihinkään.

Illalla neuloin kahdelle vauvalle tossuja. Esittelen ne täälläkin, kunhan saan toisen parin valmiiksi. Niin, ja älkää pelätkö, en ole raskaana!!!


Ja sitten lounaaksi kasvissosekeittoa ja tuoretta soodaleipää...


tiistai 7. marraskuuta 2017

Suomi 100 kiittää, vai kiittääkö?

Joskus on elämässä aikoja, jolloin ei voi päästää tunteitaan pintaan. On vaan oltava tehokas ja toimittava. Viime viikko oli sellainen. Lensin lyhyellä varoitusajalla Suomeen, koska minua siellä tarvittiin. Ei ollut aikaa miettiä, että kävisikö tämä viikko vai joku toinen. Äidin pallottelu kodin ja sairaaloiden välillä oli jatkunut liian pitkään. Oli tullut se aika, jolloin koti ei ollutkaan enää se paras ja turvallisin paikka. 

Milloinkahan Suomessa herätään siihen, että kaikki vanhukset eivät pärjää yksin kotona? Voisin kirjoittaa kaikista käänteistä vaikka kirjan, eikä se olisi mitään mukavaa luettavaa. Ulkomailla asuminen on viime kuukausien aikana ollut erittäin raskasta. Ystävien, naapureiden ja sukulaisten avulla ollaan selvitty tähän asti. Olen heille kaikesta avusta ja huolenpidosta todella kiitollinen. Sitten tuli raja vastaan, eikä yksin asuminen enää sujunut. Sain viestin serkultani ja lähdin heti Suomeen. Onneksi. 

Löytyi kuin löytyikin äidille kodinomainen ja viihtyisä huoneisto palvelutalosta. On paljon tilaa ja omat huonekalut. On mukava ja auttavainen henkilökunta ja tuttuja asukkaita. Ei ollut helppoa lähteä takaisin Irlantiin tälläkään kertaa. Lähdin kuitenkin hyvillä mielin, sillä pitkästä aikaan tiesin, että äidillä on hyvä olla ja hänestä pidetään huolta. 

Parin viikon kuluttua,94-vuotissyntymäpäivänsä aamuna, hänen tietää, että täältä häntä ei heitetä mihinkään. Paras mahdollinen syntymäpäivälähja paljon elämää nähneelle, entiselle lotalle.

Itsenäistä 100-vuotista Suomea on juhlittu koko vuosi. Puheissa ja artikkeleissa valtiovalta kiittää ja kumartaa, niitä harvoja veteraaneja ja lottia, jotka ovat vielä elossa. Jos Suomi on heille niin kiitollinen, niin eiköhän sen voisi näyttää toisella tavalla. Nimittäin niin, että heistä viimeisinä vuosina pidettäisiin huolta. Kunniakirjat ja kauniit sanat eivät auta sillä hetkellä, kun puolikuntoista vanhusta viedään taas kerran, aivan liian aikaisin, sairaalasta kotiin. Veteraaneja on jäljellä vain kourallinen, muutaman vuoden kuluttua ei enää yhtään. Nyt pitäisi toimia ja nopeasti, sillä ihan pian on liian myöhäistä, vai sitäkö tässä odotetaan?

Ja viimeisen kappaleen takana olen minä, tytär, eikä äitini.




lauantai 28. lokakuuta 2017

Jazzing in Cork

Olen viimeiset kaksi kuukautta viettänyt hiljaiseloa. Käynyt vain töissä ja joogassa. Olohuoneen sohva on riitänyt viikonloppuisin viihdykkeeksi. Ei vaan ole huvittanut lähteä mihinkään. Sitä kun on ollut kaikenlaista muuta mielessä, joten koti on riittänyt. No, tänä viikonloppuna Corkissa on soinut jatsi. Jokavuotiset festarit ovat minusta tämän kaupungin paras tapahtuma, joten minunkin oli aika lähteä ihmisten ilmoille.

Eilen lähdimme ystäväpariskunnan kanssa kaupungille, ilman sen tarkempia suunnitelmia. Ilma on ollut viime päivinä uskomattoman leuto, joten väkeä oli kaupungilla runsaasti. Teki hyvää lähteä vähän tuulettumaan ja näkemään pitästä aikaan hyvää ystävää. Pubit olivat tupaten täysiä, mutta sopu antaa sijaa ja onnistuimme pääsemään jopa istumaan. Kylläkin sillä seurauksella, että kuulimme musiikkia, mutta emme nähneet esiintyjiä.

Ja kun vauhtiin päästiin, niin tänään lähdettiin miehen kanssa iltapäivällä taas kaupungille. Siellä olisi voinut olla vaikka kuinka kauan ja hyvän tunnelman voi oikein aistia. Näin jo toisen kerran tosi hauskan hollantilaisen May Day Jazzbändin, joka esiintyi ulkolavalla. Kerrankin on festareiden aikana ollut upea ilma ja ihmiset siten huipputuulella. Käytiin sitten vielä syömässä pitsat ja tultiin kotiin. Tänä iltana vanhat lepäävät kotona!!!

Huomenna olisi tarkoitus vielä lähteä kuuntelemaan toista hollantilaisbändiä. Eli ihan on mennyt jatsiksi koko viikonloppu. Ja mikä parasta maanantaina on yleinen vapaapäivä! 

Tässä teillekkin jatsia laulantain piristykseksi. Eihän tästä voi olla tulematta hyvälle tuulelle!

















maanantai 23. lokakuuta 2017

On tyyni nyt

Brian ei ollutkaan mitään edeltäjäänsä verrattuna. Myrskyt on nyt toivottavasti selätetty ja elämä saa palata normaaliin päiväjärjestykseen. Ensi viikolla täällä on syysloma ja tulevana maanantaina yleinen vapaapäivä. Pitkä viikonloppu siis tiedossa...yes!

Ajelimme viikonloppuna tuolla maaseudulla. Nämä irlantilaiset tienviitat ovat välillä vaikeasti luettavia. Meidän piti pysähtyä ja minä juoksin tarkastamaan, että olimme matkalla oikeaan suuntaan. Oltiinhan me ja perille päästiin, vaikka tie oli kapea ja mutkainen.

Nyt täytyy mennä ja pistää pyykkikone pyörimään!








perjantai 20. lokakuuta 2017

What a viikko!

Kun yhdestä myrskystä täällä yritetään selvitä, niin eikös jo uutta pukkaa. Brian tekee tuloaan, mutta ei ole yhtä ärhäkkä kuin edeltäjänsä. Täällä on edelleen talouksia ilman vettä tai sähköä tai molempia. Voin vain kuvitella, että hermot alkavat kiristyä, jos on maanantaista asti istunut kynttilän valossa, ilman vettä.

Meillä oli onnea, sillä vesi juoksi ja sähköt toimivat koko ajan. Sitä on niin tottunut näihin mukavuuksiin, että parin tunnin sähkökatko sekoittaa elämän täysin. Niin monessa maassa sähkökatkokset ovat jokapäiväinen riesa ja niiden kanssa on vaan opittava elämään.

Koska sääennuste ei ulkoilukelejä lupaile, ajattelin tehdä huomenna halloween koristeita. Katsotaan, tuleeko niistä esittelykelpoisia.

Mukavaa perjantaita kaikille!





maanantai 16. lokakuuta 2017

Komean Ginon pastakastike

En sitten mennytkään tänään töihin, vaan jäin kotiin, koska sellaista vaihtoehtoa tarjottiin. Ulkona on aivan järkyttävä myrsky ja luulen, että se tästä vielä pahenee. Ei tee mieli ulos, ei. Lähes koko maa on tänään kiinni, joten onneksi tuli viikonloppuna tehtyä kunnon ruokaostokset. Emme siis joudu kärsimään nälkää.

Kun nyt kerrankin olin maanantaina kotona lounasaikaan, ajattelin tehdä Komean Ginon Pastakastiketta lounaaksi. Gino D'Acampo on varsinainen julkkiskokki naapurisaarella ja puhuu englantia niin italialaisittain että...Eikä napolilaisen ulkonäössäkään ole mitään vikaa. 

Gino muuten laittoi tähän kastikkeeseen myös pekoonia, mutta minusta se maistuu paremmalta ilman. 


Tässä ostoslista kolmelle:

Yksi kesäkurpitsa
Yksi munakoiso
Yksi punainen sipuli
Oliiviöljyä
Vihreää pestokastiketta
Purkki tomattimurskaa
Parmesaanijuustoa
Yksi mozzarellajuustopala
Basilikaa (jos on)


Pilko kesäkurpitsa ja munakoiso pieniksi paloiksi. Ohjelmassa Gino leikkasi pois munakoison keskustan, koska se ei kuulemma maistu hyvälle ja täytyy sanoa, että hän oli oikeassa. Pilko myös yksi punainen sipuli. Kuumenna ruokalusikalinen oliviöljyä paistinpannulla ja lisää vihannekset pannulle. Kun ne ovat pehmeät, sekoita sekaan kaksi ruokalusikallista vihreää pestokastiketta ja mausta suolalla ja pippurilla. Listää sitten vielä tölkillinen tomaattimurskaa ja sekoita hyvin. Anna kypsyä vielä jonkin aikaa. Paloittele  mozzarellajuusto, sekoita se kastikkeeseen ja anna sulaa. Minä söin tätä tänään spagetin kanssa. Raastoin vielä päälle, reilulla kädellä, parmesaanijuustoa ja koristeeksi laiton basilikan lehtiä. 







Laitan tähän vielä Ginon ohjeenkin, jos jotakuta kiinnostaa ja tietysti myös kuvan!

Gino's aubergine, courgette and pancetta with bucatini


Serves: 6
Ingredients
100ml olive oil
1 large courgette, cut into 1cm cubes
1 large aubergine, cut into 1cm cubes
150g diced pancetta
2 medium red onions, peeled and finely sliced
2 x 400g tins of cherry tomatoes
2 tbsp freh or shop-bought basil pesto
500g dried bucatini
2 x 125g balls of mozzarella, drained
Salt and freshly ground black pepper
Method
  1. Heat the oil in a large deep pan. Once hot, add the courgette and aubergine cubes, season and then cook until the vegetables are softened and golden brown, this will take about 8 minutes.
  2. After this time, stir in the pancetta and red onions and cook for a further 8 minutes.
  3. Add the pesto and tinned tomatoes and continue cooking for about 10 \- 15 minutes. Season to taste.
  4. Meanwhile, bring a large pan of water to the boil. Add salt, and then cook the pasta until al dente. Using tongs, lift out the cooked pasta and add to the sauce, then mix to thoroughly coat
  5. Tear up the mozzarella and add to the pasta and vegetables, then gently stir to melt the cheese.

Tässä teille sitten vielä jälkiruokaa....





sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Tyyntä myrskyn edellä

Ulkona on uskomattoman tyyntä. Liian tyyntä, joten parempi alkaa varautua meitä lähestyvään Opheliaan. Kävin jo siirtämässä  kukkalaatikot ikkunalaudoilta maahan. Taidan tuoda ne sisälle, että eivät lähde myrskyn matkaan. Pitää vielä täyttää muutama saavi vedellä, ihan vain varalta, jos vedet sattuvat menemään poikki. 

Kynttilöitä on, joten niistä ei tule ihan heti pulaa. Kaupoissa oli normaalia enemmän ihmisiä. Taisivat hamstrata ruokaa varastoon. Pari tuntia sitten tuli tekstiviesti koululta ja siinä sanottiin, että koulu on huomenna kiinni. Olisivat vielä odottanneet vähän aikaa, sillä saattaahan se myrsky vielä laantua matkalla. Onneksi kenenkään ei tarvitse enää tänä iltana lähteä mihinkään. Nyt sitten vaan odotellaan, mitä tuleman pitää.

Tämä viikonloppu on mennyt aikalailla kotona haahuillessa. Tuolla odottaa kasa vaatteita, joten taidan käydä ne lajittelemassa. Ja huomenna taas  mukamas pirteänä töihin...






torstai 12. lokakuuta 2017

Kynttiöiden taikaa

Koska asioista pitäisi aina pystyä näkemään myös ne hyvät puolet, ajattelin kirjoittaa muutaman rivin syksyn pienestä eiku suuresta ilosta eli kynttilöistä. Me suomalaiset (ja muutkin pohjoismaalaiset) olemme varsinaista kynttiläkansaa. Kun syksy saapuu sitä alkaa automaattisesti koluta laatikoita ja komerioita, ja tehdä inventaariota kynttilävarastoista. Minä tein jo täsmäiskun Ikeaan ja toin sieltä kasan lasipurkeissa olevia kynttilöitä. Sitten on tiedossa jo perinteeksi muodostunut hamstrausretki Lidleen, kun joulukynttilät sinne tulevat myyntiin. 

On meillä myös patterikäyttöisiä kynttilöitä, vaikka eiväthän ne oikeita voita. Ovat vaan niin turvallinen ja kestävä vaihtoehto. Täytyy niitäkin hankkia vielä lisää ja laittaa ulos pari lyhtyä. Eipä sitten tarvitse siellä vaihdella uusia kynttilöitä joka ilta.

Onhan se ennen ollut aikamoista kynttilöiden ja tulen vahtimista, kun sähköjä ei ollut. Asiat romantisoituvat vuosikymmeninen kuluessa. Takkatuli tietysti lämmittää edelleen, mutta on ennen kaikkea tunnelmallista. Jos halkoja ei viitsi kantaa sisälle, ei se tarkoita palelemista. Puhumattakaan metsätöistä ja halkojen hakkaamisesta. Kynttilät ovat sellaista arjen luksusta. Onneksi niiden valossa ei tarvitse enää yrittää lukea tai parsia villasukkia.  

Sisustuslehdistä olen bonganut monia trendikkäitä ja kalliita kynttilöitä. Siis sellaisia merkkijuttuja, joita tuskin raaskisi edes polttaa. Jos lasipurkissa oleva valkoinen tyylikkyys maksaa €50.00 ja Ikean kynttilä pari euroa, niin kumpaa poltat? Siksi en koskaan edes lahjaksi kalliita kynttilöitä, jotka jäävät polttamatta sen takia, että ovat liian "hienoja".

Kyllä täällä brittensaarillakin kynttilöitä poltetaan, mutta ei yhtä paljon kuin Suomessa. Meillä käyvät paikalliset vieraat jaksavat aina ihastelevat kynttilöitä, joita olen ripotellut vähän sinne sun tänne. Itse en niiden "ihmeellisyyttä" edes aina huomaa, koska ne ovat meillä ihan normijuttuja. Tekeehän se tietysti huoneeseen  rauhoittavan ja kutsuvan lisän, kun ikkunalaudoilla ja takanpäällä on kynttiläasetelmia.

Joogastudiollakin on sellainen, lähes metrin korkuinen lyhty, jonka sisälle mahtuu monta paksua kirkkokynttilää.  Lieneekö sattuma, että parkeeraan mattoni aina ilalla sen lyhdyn viereen?

Syksy on kieltämättä jotenkin masentavaa aikaa. Minusta viime viikot ovat imeneet kaikki ylimääräisen energian mukanaan. Edelleen meillä sairastellaan ja sitten lisäksi on elämässä kaikenlasta muutakin jäynää juuri nyt. Eikä sairaalan vuositarkastuskaan yhtään piristä. Tämä on se tarkastus, jossa tupa (siis rintaklinikka) on täynä naisia, joista tietty prosentti tulee saamaan, siellä viettämänsä parituntisen aikana, huonoja uutisia. Siellä ei tee mieli jutella kenenkään kanssa. Sitä haluaa vaan ulos ja pian. En ikään unohda sitä hetkeä, kun sairaanhoitaja ja lääkäri tulivat totisina pieneen vastaanottohuoneeseen ja kertoivat ne huonot uutiset. Tänään on siis ihan vaan rutiinitarkastus, mutta aina se kuitenkin jännittää.

Niin, että jos niin pienellä asialla kuin kynttilöiden valolla voi iltojansa ja elämäänsä syksyn pimeässä piristää, kannattaa niitä hamstrata seuraavalla kauppareissulla laatikot ja komerot täyteen. 
Joko teillä on syyskynttilät asemissa?


Sytytän sinulle kynttilän
keskelle hämäryyttä,
sytytän kynttilän loistamaan
iloa, ystävyyttä.

Sytytän sinulle kynttilän,

hauras on lempeä valo,
kuitenkin loisteessa liekin sen
väreilee koko talo.

Sytytän sinulle kynttilän,
näetkö viestini hennon?
Kuuletko lauluni saapuvan,
siivillä tähdenlennon?

- Anna-Mari Kaskinen








maanantai 9. lokakuuta 2017

Ikean "kasvitarhalta"

Olen huomannut, että lähes jokaisella Ikeassa käyneellä on kotonaan muutama sieltä hankittu tekokasvi. Ovat halpoja ja kestävät – for ever.
 
Ne mustat ruukut ovat kyllä aika onnettoman näköiset, joten piiloonhan ne pitää saada. Nämä kaksi oikein peri-ikealaista viherkasvia saivat peitokseen langanjämistä neulotut huput. Olen muuten korvannut kaikki yläkerran kasvit tekosellaisilla. Näyttävät oikeilta, mutta eipä tarvitse enää lontrata kastelukannujen kanssa, eikä vaihdella multaa.
 
Löytyykö teiltä Ikean tekokasveja?
 
 
 

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Syksyinen sunnuntai

Meillä on täällä sairastettu vuorotellen, kohta kolme viikkoa. Nyt makaa sängynpohjalle pojista vanhempi. Ainoastaan katti on ollut terveenä! Mies laihui ainakin 5 kg ja oli todella huonossa kunnossa. Minäkin olin huonossa kunnossa, mutta en laihtunut. On se niin väärin!

Tänään sitten pääsin pitkästä, pitkästä aikaan metsään kävelemään. Sain kaverikseni hyvän ystäväni,ja kuin huomaamatta tuli käveltyä reilu tunti. Eihän se kävely tietysti ole sitä tehokkainta liikuntaa, mutta minusta ehdottomasti parasta. Samalla tulee hoidettua kroppa ja pää!

Jospas tulevalla viikolla oltaisiin kaikki vihdoinkin kunnossa ja päästäisiin normaaliin arkeen kiinni.






keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Kusti ja Käytävämatto

Ihan meinasi unohtua sellainen tärkeä asia, että Kusti polki ja souti meille Suomesta uuden käytävämaton eteiseen. On kyllä varsinainen löytö ja täydellinen maahan, jossa kaikki (paitsi suomalaiset) lompsivat sisään ulkokengillä. Kolmenlaista kengänpyyhkimismattoa olisi tarjolla matkalla ulkovelta eteiseen, mutta niistä huolimatta, joku aina onnistuu tuomaan mukanaan myös "luontoa" sisälle.

Nyt on meillä matto, joka on helppo pitää puhtaana ja eikä väreissäkään ole mitään vikaa. Eihän? 


















lauantai 30. syyskuuta 2017

Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan

Koko viikon flunssa teki tuloaan ja torstaina se sitten iski oikein kunnolla. Mieskin alkoi aamulla niiskuttamaan, joten täällä sitä nyt yhdessä sairastetaan.

Oli pitkä lista tekemättömiä töitä. Etu-ja takapiha pitäisi saada talvikuntoon, ja vaatekaapissa on edelleen kesävaatteita. Sitten piti vielä pitää oikein kunnon suursiivous ja pistää miehetkin hommiin.

No, eihän ne tekemättömät työt mihinkään häviä. Olen huono flunssapotilas ja suorastaan virun itsesäälissä. Jos taas kyseessä on vaikkapa leikkauksesta toipuminen, olen reipas ja helppo hoidettava.

Toivottavasti teillä on ollut mukavampi viikonloppu! Minä lähden tästä juomaan kuumaa teetä.